PokeGhost 5bc39ae74cedfd0051154962

Jos olet Pokémon-fani ja usein Internetin käyttäjä, olet ehkä kuullut termistä «Lavender Townin oireyhtymä». Iloiselta kuulostava vaiva on itse asiassa urbaani legenda pelottavasta sävelestä Pokémon Red and Greenissä Nintendo Game Boylle. Pelipari julkaistiin ensimmäisen kerran Japanissa vuonna 1996 ja myöhemmin Pohjois-Amerikassa nimellä Pokémon Red and Blue. Lavender Townin laulun sanotaan saaneen lapset sairaaksi kuultuaan sen – ja äärimmäisissä tapauksissa se olisi saanut heidät tekemään itsemurhan. Lavender Townin syndrooma tunnetaan myös nimellä Lavender Town Tone, Lavender Town Conspiracy ja Lavender Town Suicides.

Miksi Lavender Town on niin kummitteleva?

Pokémon Red/Green ajaa lopulta pelaajat Lavender Towniin, pieneen kylään, joka toimii Pokémonien hautausmaana. Se on häiritsevä paikka useista syistä.

Ensinnäkin Pokémonit ovat tyypillisesti söpöjä ja sumeita eläimiä, joten emme ajattele heidän kuolleisuuttaan, ellemme ole pakotettuja (taistellessamme Pokémoneja vastaan, he vain «räjäyttävät» toisensa). Lavender Townissa on myös Pokémon Tower, aavemainen rakennelma, jota kummittelee Marowakin haamu, joka kuoli puolustaessaan lastaan ​​Rakettiryhmältä. Lopuksi Lavender Townin teemamusiikki on hieman pelottavaa, ja juuri tähän säveleen Lavender Town Syndrome perustuu.

Lajittelu myyttien läpi

Legendan mukaan Lavender Townin syndrooma syntyi, kun noin 100 japanilaista 10–15-vuotiasta lasta hyppäsi kuoliaaksi, hirttäytyi tai vammautui muutama päivä Pokémon Red/Greenin julkaisun jälkeen. Toisten lasten väitettiin valittaneen pahoinvointia ja voimakasta päänsäryä. «Viramiehet» huomasivat lopulta, että lapset loukkasivat itseään tai tunsivat olonsa sairaaksi kuultuaan Lavender Townin taustamusiikkia. Urbaanilegendan mukaan alkuperäinen Lavender Town -teema sisältää korkean sävelen, joka pakottaa lapset menettämään mielensä. Koska kykymme kuulla korkeita säveliä heikkenee iän myötä, pienet lapset ovat erityisen alttiita Lavender Townin «kiroukselle». Jotkut urbaanilegendan versiot sanovat, että pelin ohjaaja Satoshi Tajiri halusi nimenomaisesti pelin punaisen version sävyn «ärsyttää» lapsia, jotka pitävät siitä vihreänä (urbaanilegenda tarjoaa myös pitkän selityksen Satoshin väitetylle inhoajille punainen väri koulukiusaamisen väkivaltaisten kohtaamisen vuoksi). Melkein jokainen kaupunkilegendan versio syyttää Nintendoa itsemurhien peittämisestä suojellakseen Pokémon-franchisingin viattomuutta ja suosiota. Legendan mukaan Nintendo muutti Lavender Town -musiikin englanninkieliseen Pokemon Red/Blue -julkaisuun, mikä on totta. Pohjois-Amerikan Lavender Town -teema kuulostaa ehdottomasti hieman vähemmän «ravalta» ja raikkaalta kuin Japanin, vaikkakaan ei ole ollenkaan epätavallista, että pelin musiikkisävellykset muuttuvat, kun se lokalisoidaan Japanin ulkopuolisille markkinoille.

Totuus Lavender Townin oireyhtymästä

Tarpeetonta sanoa, että Lavender Townin syndrooma ei ole todellinen. Alkuperäinen Lavender Town -musiikki ei tee sinua hulluksi, ei myöskään mikään muu versio kappaleesta. Suurin osa synkistä tarinoista sisältää kuitenkin totuuden siemen, ja näyttää siltä, ​​​​että jopa Pokémonilla on pimeä puoli. Vuonna 1997 sarjaan perustuva anime nousi otsikoihin ympäri maailmaa, kun jaksosta «Dennō Senshi Porygon» («Computer Soldier Porygon») vilkkuva kuva aiheutti kohtauksia yli 600 japanilaisessa lapsessa. Suurin osa lapsista voi hyvin, mutta kaksi heistä joutui sairaalaan pitkiksi ajoiksi ja Pokémon-anime poistettiin lähetyksestä muutamaksi kuukaudeksi. Niin kutsuttu «Pokémon Shock» tarjoaa vankan perustan Lavender Townin myytille. Loppujen lopuksi, mikä voisi olla pahaenteisempi kuin tapaukset, joissa osuma TV-ohjelma tai peli lähettää kuvia tai musiikkia, jotka voivat vahingoittaa lapsia edes koskematta niihin? Lisäksi kun otetaan huomioon Lavender Townin epätavallisen kammottava tunnelma – kuolleet Pokémonit, kummitustorni, äiti Marowak, joka kuoli puolustaessaan lastaan, ja musiikki, joka kieltämättä on tekemässä kuulostaa siltä, ​​että kello tikittää tiensä väistämättömään loppuun asti – legendan loppuosa kirjoittaa käytännössä itsensä.

Por Markus