Vahvistimen teho on väärinymmärretty käsite. Monet ihmiset sekoittavat kaiutinvahvistimen tehon tai tehon sen äänenvoimakkuuteen. Kaiuttimen tehon kaksinkertaistaminen ei kaksinkertaista kaiuttimen enimmäisäänenvoimakkuutta. Vahvistimen teholla on merkitystä kahdella tavalla: kaiuttimen tehokkuus ja vahvistimen kyky käsitellä äänenvoimakkuuden huippuja.
Mikä on kaiuttimen tehokkuus?
Kaiuttimen tehokkuus, joka tunnetaan myös nimellä kaiuttimen herkkyys, on kaiuttimen desibelilähdön mitta tietyllä vahvistimen teholla. Esimerkiksi kaiuttimen tehokkuutta mitataan tavallisesti mikrofonilla metrin päässä kaiuttimesta. Koska kaiuttimeen syötetään yksi watti tehoa, mikrofoni mittaa tuloksena olevan äänenvoimakkuuden desibelitasomittarilla. Tuloksena oleva lähtötaso on kaiuttimen tehokkuus. Kaiuttimien tehokkuus tai herkkyys vaihtelee noin 85 dB:stä (erittäin tehoton) 105 dB:iin (erittäin tehokas). Vertailun vuoksi kaiutin, jonka hyötysuhde on 85 dB, tarvitsee kaksinkertaisen vahvistimen tehon saavuttaakseen saman äänenvoimakkuuden kuin kaiutin, jonka hyötysuhde on 88 dB. Samoin kaiutin, jonka teho on 88 dB, vaatii kymmenen kertaa enemmän tehoa kuin kaiutin, jonka teho on 98 dB, toistaakseen samalla äänenvoimakkuudella. Jos aloitat 100 watin/kanavavastaanottimella, tarvitset 1000 wattia kaksinkertaistaaksesi havaitun äänenvoimakkuuden.
Dynaaminen alue
Musiikki on luonteeltaan dynaamista. Sen sävy ja äänenvoimakkuus muuttuvat aina taajuudella mitattuna ja amplitudin tai havaitun äänenvoimakkuuden perusteella mitattuna äänenvoimakkuus. Paras tapa ymmärtää äänen dynamiikkaa on kuunnella elävää, vahvistamatonta musiikkia. Esimerkiksi orkesterilla on erilaisia äänenvoimakkuustasoja hiljaisista jaksoista äänekkäisiin crescendoihin ja kaikkeen siltä väliltä. Tätä äänenvoimakkuusaluetta kutsutaan dynaamiseksi alueeksi, ero pehmeimpien ja äänekkäimpien kohtien välillä. Kun samaa musiikkia toistetaan audiojärjestelmän kautta, järjestelmän on toistettava tai lähestyttävä samaa äänenvoimakkuusaluetta. Keskimääräisellä äänenvoimakkuudella soitettaessa musiikin pehmeät ja keskipitkät kohdat vaatisivat minimaalisen tehon. Jos vastaanottimen teho on 100 wattia kanavaa kohden, pehmeät ja keskipitkät kanavat vaativat noin 10-15 wattia. Musiikin crescendot vaativat kuitenkin enemmän tehoa lyhyeksi ajaksi, ehkä jopa 80 wattia. Lantion törmäys on toinen esimerkki dynamiikan ja vahvistuksen välisestä erosta. Vaikka se on lyhyt ääni, symbaalitörmäys vaatii paljon voimaa lyhyessä ajassa. Vastaanottimen kyky tuottaa lyhyitä tehopulsseja on tärkeä äänen tarkan toiston kannalta. Vaikka vastaanotin käyttää yleensä vain pienen osan maksimitehostaan, sillä on oltava tilaa suuria tehomääriä varten lyhyen ajan.