Asiakas-palvelinverkot yleistyivät 1990-luvulla, kun henkilökohtaisista tietokoneista tuli vaihtoehto mainframe-tietokoneille. Asiakas-palvelin-verkotuksella tarkoitetaan tietokoneverkkomallia, joka käyttää sekä asiakaslaitteistolaitteita että palvelimia, joista jokaisella on omat toiminnot. Asiakas-palvelin-mallia voidaan käyttää sekä Internetissä että lähiverkossa (LAN). Esimerkkejä Internetin asiakas-palvelinjärjestelmistä ovat verkkoselaimet ja -palvelimet, FTP-asiakkaat ja -palvelimet sekä DNS.
Asiakas- ja palvelinlaitteistot
Asiakaslaitteet ovat yleensä tietokoneita, joihin on asennettu verkkoohjelmistosovelluksia, jotka pyytävät ja vastaanottavat tietoja verkon kautta. Lisäksi mobiililaitteet toimivat asiakkaina. Palvelimet tallentavat tiedostoja ja tietokantoja, mukaan lukien monimutkaiset sovellukset ja verkkosivustot. Palvelimissa on tavallisesti tehokkaammat keskusprosessorit, enemmän muistia ja suuremmat levyasemat kuin asiakaslaitteissa.
Asiakas-palvelin sovellukset
Asiakas-palvelin-malli järjestää verkkoliikenteen asiakassovelluksen ja asiakaslaitteiden avulla. Verkkoasiakkaat lähettävät viestejä palvelimelle tehdäkseen pyyntöjä sille. Palvelimet vastaavat asiakkaille vastaamalla jokaiseen pyyntöön ja palauttamalla tulokset. Yksi palvelin tukee useita asiakkaita, ja useita palvelimia voidaan liittää yhteen palvelinpooliksi, jotta voidaan käsitellä lisääntyvää käsittelykuormitusta asiakkaiden määrän kasvaessa. Asiakastietokone ja palvelintietokone ovat kaksi erillistä laitteistoyksikköä, joista kumpikin on räätälöity tiettyyn tarkoitukseen. Esimerkiksi web-asiakasohjelma toimii parhaiten suurella näytöllä, kun taas web-palvelin ei vaadi näyttöä ja se voi sijaita missä päin maailmaa tahansa. Joissakin tapauksissa laite voi kuitenkin toimia asiakkaana ja palvelimena samalle sovellukselle. Lisäksi laite, joka on palvelin yhdelle sovellukselle, voi toimia asiakkaana muille palvelimille eri sovelluksille samanaikaisesti. Jotkut verkon suosituimmista sovelluksista noudattavat asiakas-palvelinmallia, mukaan lukien sähköposti, FTP ja verkkopalvelut. Jokaisella näistä asiakkaista on graafinen tai tekstipohjainen käyttöliittymä ja asiakassovellus, joka yhdistää asiakkaan palvelimeen. Sähköpostin ja FTP:n tapauksessa käyttäjät kirjoittavat tietokoneen nimen (tai IP-osoitteen) käyttöliittymään muodostaakseen yhteyden palvelimeen.
Paikalliset asiakaspalvelinverkot
Monet kotiverkot käyttävät asiakas-palvelinjärjestelmiä pienessä mittakaavassa. Esimerkiksi laajakaistareitittimet sisältävät DHCP-palvelimia, jotka tarjoavat IP-osoitteet kotitietokoneille, DHCP-asiakkaille. Muita kodin verkkopalvelimia ovat tulostuspalvelimet ja varapalvelimet.
Asiakas-palvelin-mallin edut
Asiakas-palvelin-verkkomalli kehitettiin alun perin jakamaan tietokantasovellusten käyttöoikeudet monien käyttäjien kanssa. Verrattuna keskustietokonemalliin asiakas-palvelin-verkko on joustavampaa, koska yhteydet voidaan tehdä on-demand ja on-demand langallisen sijaan. Asiakas-palvelin-malli tukee modulaarisia sovelluksia, jotka voivat helpottaa ohjelmistojen luomista. Kaksitasoisissa ja kolmikerroksisissa asiakas-palvelinjärjestelmissä ohjelmistosovellukset on jaettu modulaarisiin osiin, ja jokainen komponentti asennetaan kyseiseen alijärjestelmään erikoistuneisiin asiakkaisiin tai palvelimiin.
Asiakaspalvelin vs. vertaisverkko
Asiakas-palvelin-verkko on lähestymistapa verkkosovellusten hallintaan. Ensisijainen vaihtoehto asiakas-palvelin-verkotukselle, vertaisverkko, käsittelee kaikkia laitteita tasavertaisina ominaisuuksina erikoistuneiden asiakas- tai palvelinroolien sijaan. Verrattuna asiakas-palvelin-verkkoihin, vertaisverkot tarjoavat etuja, kuten joustavuuden laajentaa verkkoa käsittelemään suurta määrää asiakkaita. Asiakas-palvelinverkot tarjoavat etuja vertaisverkkoihin verrattuna, kuten mahdollisuuden hallita sovelluksia ja tietoja keskeisessä paikassa.