kHz on lyhenne sanoista kiloherts ja se mittaa taajuutta tai jaksoja sekunnissa. Digitaalisessa äänessä tämä mittaus kuvaa sekunnissa käytettyjen datapalojen määrää edustamaan analogista ääntä digitaalisessa muodossa. Nämä tietolohkot tunnetaan näytetaajuudella tai näytetaajuudella. Tämä määritelmä sekoitetaan usein toiseen digitaalisessa äänessä suosittuun termiin, bittinopeus (mitattuna kbps). Ero näiden kahden termin välillä on kuitenkin se, että bittinopeus mittaa, kuinka paljon dataa näytteistetään sekunnissa (palojen koko) eikä osien lukumäärää (taajuus). kHz:stä käytetään joskus nimitystä näytteenottotaajuus, näytteenottoväli tai jaksot sekunnissa.
Digitaalisen musiikkisisällön yleiset näytteenottotaajuudet
Digitaalisessa äänessä tavallisimmat näytteenottotaajuudet ovat:
- 8 kHz puheelle, äänikirjoille ja muulle puhemateriaalille.
- 22 kHz digitoiduille analogisille monoäänityksille, kuten vinyylilevyille ja kaseteille.
- 32 kHz musiikin ja radioasemien suoratoistoon.
- 44,1 kHz CD-äänilevyille ja tyypillisesti de facto -standardi ladatulle musiikille, mukaan lukien suositut tiedostomuodot, kuten MP3, AAC, WMA, WAV ja muut.
- 48 ja 96 kHz käytetään teräväpiirtolaitteita ja ammattiääntä varten.
Määrittääkö kHz äänenlaadun?
Teoriassa mitä korkeampi kHz-arvo, sitä parempi äänenlaatu. Tämä johtuu siitä, että enemmän datalohkoja käytetään kuvaamaan analogista aaltomuotoa. Tämä pätee yleensä digitaaliseen musiikkiin, joka sisältää monimutkaisen yhdistelmän taajuuksia. Tämä teoria kuitenkin romahtaa, kun on kyse muun tyyppisestä analogisesta äänestä, kuten puheesta. Puheen suosittu näytteenottotaajuus on 8 kHz – alhaisempi kuin CD-äänilaatu 44,1 kHz:llä. Tämä johtuu siitä, että ihmisäänen taajuusalue on noin 0,3-3 kHz. Tätä esimerkkiä ajatellen korkeampi kHz ei aina tarkoita parempaa äänenlaatua. Lisäksi kun taajuus nousee tasolle, jota useimmat ihmiset eivät kuule (yleensä noin 20 kHz), nuo kuulumattomat taajuudet voivat silti vaikuttaa äänenlaatuun. Voit testata tämän kuuntelemalla ultrakorkealla taajuudella jotain, jota äänilaitteesi tukee, mutta sinun ei pitäisi kuulla. Laitteistasi riippuen saatat kuulla napsautuksia, pillejä ja muita ääniä. Nämä äänet tarkoittavat, että näytetaajuus on asetettu liian korkeaksi. Voit ostaa erilaisia laitteita, jotka tukevat näitä taajuuksia tai alentaa näytteenottotaajuutta johonkin paremmin hallittavaan, kuten 44,1 kHz:iin.