Argumentit ovat arvoja, joita funktiot käyttävät laskelmien suorittamiseen. Laskentataulukko-ohjelmissa, kuten Excel ja Google Sheets, funktiot ovat vain sisäänrakennettuja kaavoja, jotka suorittavat kiinteitä laskelmia, ja useimmat näistä funktioista edellyttävät tietojen syöttämistä joko käyttäjän tai muun lähteen kautta tuloksen palauttamiseksi.

Funktion syntaksi

Funktion syntaksi viittaa funktion asetteluun ja sisältää funktion nimen, sulut, pilkujen erottimet ja niiden argumentit. Argumentit on aina suljettu suluissa ja yksittäiset argumentit erotetaan pilkuilla. Yksinkertainen esimerkki, joka näkyy yllä olevassa kuvassa, on SUM-funktio, jota voidaan käyttää pitkien sarakkeiden tai numerorivien summaamiseen tai laskemiseen. Tämän funktion syntaksi on: SUMMA (Numero1, Numero2, … Numero255)

type=»code»> Tämän funktion argumentit ovat: Numero1, Numero2, … Numero255

type=»code»>

Argumenttien määrä

Funktion argumenttien määrä vaihtelee funktion mukaan. SUMMA-funktio voi ottaa enintään 255 argumenttia, mutta vaaditaan vain yksi – Numero 1 Perustelu. Loput ovat valinnaisia. OFFSET-funktiolla on puolestaan ​​kolme pakollista argumenttia ja kaksi valinnaista argumenttia. Muut funktiot, kuten NOW- ja TODAY-funktiot, eivät ota argumentteja, vaan saavat tietonsa – sarjanumeron tai päivämäärän – tietokoneen järjestelmäkellosta. Vaikka nämä funktiot eivät vaadi argumentteja, sulut, jotka ovat osa funktion syntaksia, on silti sisällytettävä funktiota syötettäessä.

Tietotyypit argumenteissa

Kuten argumenttien määrä, myös argumentille syötettävien tietojen tyypit vaihtelevat funktiosta riippuen. SUM-funktion tapauksessa, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, argumenttien tulee sisältää numeerista dataa, mutta nämä tiedot voivat olla:

  • todelliset tiedot lasketaan yhteen – Numero 1 argumentti yllä olevassa kuvassa
  • yksittäinen soluviittaus numerotietojen sijaintiin laskentataulukossa – Numero2 argumentti
  • joukko tai soluviittausten alue – de Numero3 argumentti

Muuntyyppisiä tietoja, joita voidaan käyttää argumenteissa, ovat:

  • tekstidataa
  • Boolen arvot
  • virhearvot
  • muut ominaisuudet

Nest-ominaisuudet

On yleistä, että yksi funktio syötetään argumenttina toiselle funktiolle. Tämä operaatio tunnetaan nimellä: sisäkkäisiä toimintoja ja se tehdään ohjelman ominaisuuksien laajentamiseksi suoritettaessa monimutkaisia ​​laskelmia. Ei esimerkiksi ole harvinaista, että IF-funktiot pesityvät toistensa sisällä, kuten alla on esitetty. =JOS(A1 > 50,JOS(A2 < 100, A1 * 10,A1 * 25)

Tässä esimerkissä toista tai sisäkkäistä IF-funktiota käytetään Arvo_jos_tosi ensimmäisen IF-funktion argumentti ja sitä käytetään toisen ehdon testaamiseen, jos solun A2 data on pienempi kuin 100. Excel 2007:stä lähtien kaavoissa on sallittu 64 sisäkkäistasoa. Sitä ennen tuettiin vain seitsemää pesätasoa.

Funktion argumenttien löytäminen

On kaksi tapaa löytää argumenttivaatimukset yksittäisille funktioille:

  • Avaa funktion valintaikkuna Excelissä
  • Työkaluvinkit Excelissä ja Google Sheetsissa

Excel-funktion valintaikkunat

Suurimmalla osalla Excelin funktioista on valintaikkuna, kuten yllä olevassa kuvassa SUM-funktiolle esitetty, jossa luetellaan funktion pakolliset ja valinnaiset argumentit. Toiminnon valintaikkuna voidaan avata seuraavasti:

  • etsi ja napsauta funktion nimeä -kohdan alla Kaava nauha välilehti;
  • Klikkaa Lisää toiminto -vaihtoehto kaavapalkin vieressä, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

Työkaluvinkit: Kirjoita funktion nimi

Toinen tapa selvittää funktion argumentit Excelissä ja Google Sheetsissa on:

  1. Valitse solu.

  2. Syötä yhtäläisyysmerkki ilmoittaaksesi ohjelmalle, että kaavaa syötetään.

  3. Kirjoita funktion nimi. Kun kirjoitat, kaikkien tällä kirjaimella alkavien funktioiden nimet näkyvät työkaluvihjeissä aktiivisen solun alla.

  4. Kirjoita avoimet sulut – määritetty funktio ja sen argumentit luetellaan työkaluvihjeessä.

Excelissä työkaluvihje-ikkuna ympäröi valinnaiset argumentit hakasulkeilla ([ ]). Kaikki muut luetellut argumentit ovat pakollisia. Google Sheetsin työkaluvihje-ikkunassa ei tehdä eroa pakollisten ja valinnaisten argumenttien välillä. Sen sijaan se sisältää sekä esimerkin että yhteenvedon funktion käytöstä sekä kuvauksen jokaisesta argumentista.

Por Markus